keskiviikko 30. lokakuuta 2013

392. Näin syntyy postaukset blogiini

Moikka :) Päätin tässä tylsyydessä kehitellä tälläisen, Näin syntyy postaukset postauksen. Toivotaan että tykkäätte ja saatte vähän selkoa asiaan miten minä teen postaukseni...



Hyvässä blogissa edellytys on hyvät ja siistiti postaukset joita tulee usein. Ikinä ei voi tehdä liian paljoa luettavia postauksia jos ne vaan ovat kiinnostavia ja hyviä. Aloitankin tärkeimmästä asiasta eli kuvien muokkaamisesta. Siirrän kuvat joko kameralta tai puhelimesta ja avaan Photoshopissa.


Muokkaan kaikki kuvat ja pienennän ne 800 pixeliä korkeaksi tai leveäksi. Isot kuvat hidastavat blogia ja lataavat kauemmin sivua avatessa. En käytä paljoa tehosteita, säädän vähän kontrastia, valoisuutta ja kuvan väritasapainoa.


Kuvien käsittelyn jälkeen avaan uuden postaus pohjan bloggerissa .


Lisään ensimmäisenä kuvat ja lataan ne ihan normaalisti koneelta.


Kun kaikki on latautunut lisään kuvat. Suurennan ne oikeaan kokoon painamalla kuvasta, niin aukeaa palkki josta pitää valita kohta erittäin suuri. Silloin kuvista tulee juuri sopivan kokoisia jotka mahtuu sitten hyvin varsinaiselle blogin sivulle.


Kuvien jälkeen alan kirjoittamaan. Kirjoitus osio vie yleensä eniten aikaa ja vaivaa.

Jos postaukseen sisältyy video, lisään sen YouTuben kautta. Valmiiksi tubeen ladattu video lisätään painamalla jaa, upota ja sitten vaan kopioidaan html-koodi sopivan kokoisena. itse laitan tuohon kokoon 750 kertaa 422, sillon se on suunnilleen samaa kokoa kun kuvat.


Video lisätään bloggerissa postaukseen,pitää vaan muuttaa ylhäältä luo kohta html kohdaksi jolloin teksti kentää tulee täyteen koodeja. Liitän eli upotan videon kopioidun html koodin kohtaan mihin haluan videon ilmestyvän.


Sitten takaisin luo kohtaan niin tulee näkyviin itse postaus.


Lopuksi vielä tarkistan kaikki, että teksti on hyvin aseteltu ja korjailen kirjoitusvirheitä. Minulla on myös käytössä tageja eli oikealla sivulla olevia tunnisteita, lisään kaikkiin postauksiin lifestyle tunnisteen Indiedaysiin liittyen. Tunnisteita ei kuitenkaan tarvitse käyttää jos ei välttämättä halua.


Jos en heti halua julkaista postausta tallenan ja suljen sen odottamaan muiden tekstien joukkoon. Minulla on varastossa aina kerrallaan pari postausta, niin sitten arkena ei tarvitse kun avata kone ja lisätä uusi valmiiksi tehty postaus. Tämä helpottaa paljon jos on kiire tai ei vaan jaksa alkaa kirjoittamaan uutta postausta :D



Siinäpä oli nyt vähän ohjeita ja tyyli miten itse teen postaukset. Aikaa yhteen postauksen kirjoittamiseen, kuvien muokkaamiseen ja muuhun säätelemiseen menee vaihtelevasti 30min - 2h. Aika riippuu ihan kuinka huolella teen postauksen ja paljonko siihen tulee asiaa....

Mitäs tykkäsitte tästä? Onko teillä oma blogi ja teettekö samalla lailla postauksia kun minä? :)

Lillin kuulumisista sen verran, että se voi tosi hyvin. Olen nyt sulien kelien aikana päässyt ridailemaan ihan ahkerasti ja Lilli on ollut varsin kiva. Postauksia tulossa kunhan päästään kuvailemaan ja ehditään valoisalla talliin :D

maanantai 28. lokakuuta 2013

391. Jonkinlaista mielipidekirjoitusta

Moikka :) Sain jostain kummallisen inspiraation kirjoittaa jonkinlaisen postauksen hevosten käytöksestä esim. ihmistä kohtaan, kuinka tarkkaa on kiinnittää huomiota omaan käytökseen ja valtaan hevosta käsitellessä. Saan paljon palautetta miten minun pitäisi tehdä maastakäsittelyharjoituksia enemmän ja kuinka Lilli saattaa juosta minua laitumelta hakiessa karkuun.  Nyt pieni kurkitus tapoihin mihin minä kiinnitän huomiota hevosta käsitellessä. Jos joku ei millään jaksa lukea ja ei kiinnosta, niin voitte huoletta skipata tämän postauksen! Koitan tehdä aika harvoin tälläisiä erittäin pitkiä postauksia, koska uskon, että on monia joita tälläinen ei voisi vähempää kiinnostaa :D

Itse en ole ikinä oikein perustanut oman hevosen maastakäsittelyharjoituksiin. Jos kävellään vaikka pari kertaa viikossa kentälle tekemän samoja tylsiä peruutuksia, väistämisiä, pysähdyksiä ja hankalien esteiden tai pelkojen voittamis juttuja, kyllähän se vaikuttaa hevoseen. Uskon kuitenkin, että siitä tulee ennemminkin työtä kuin huvia ja harjoitusta. Mielestäni maastakäsin juttuja tehdään ihan koko ajan hevosta käsitellessä. Kaikki omat eleet, liikkeet ja pyynnöt lisäävät luottamusta ja arvoa hevosen ja ihmisen välillä ilman, että niitä erikseen mennään tekemään hetkeksi kentälle. 

Kun käsittelen esim. Lilliä sillä on tietyt ohjeet miten toimia kaikissa tilanteissa ja niitä noudatetaan lähes poikkeuksetta. Lilli on vielä suhteellisen rauhallinen ja tasainen hevonen jolla ei ole suuria ongelmia ihmisen kunnioittamisen tai käskyn vastaanottamisen suhteen. Täytyy myöntää, että kun käsittelen muita hevosia kun omia, saa koko ajan olla tarkkana mitä tekee ja varoa ihan erillä lailla kun omia tuttuja kilttejä heppoja hoitaessa. Tulee kyllä monesti myös lepsuiltua Lillin suhteen ja sitten se tekee ihan mitä huvittaa ja tilanne karkaa käsistä, kunnes taas tajuan pistää sille jotain rajoja vastaan ja se rauhoittuu :D Esim. karsinasta karkailu on ihan kokonaan oma mokani ja Lilli kyllä käyttää joka kerta tilanteen hyväksi kun ovi jää raolleen.




Lilli on aina kova pelottelemaan ja tekemään omia päätöksiä. Siksi on tarkkaa, että sitä käsitellessä tekee oman mielen mukaan eikä jätä mitään puolitiehen. Jo maasta hevosen käsittely heijastuu ratsastukseen. Jokainen päätös tulee ihmiseltä eikä hevonen voi kuskata tai päättää omia liikkeitään. Kun Lilli oli ratsastuskoulussa, kuultiin vasta jälkeenpäin, että poni oli ollut karsinassa, kääntänyt pepun ovelle ja nököttänyt siinä. Kun seuraava ratsastaja oli tullut ja vähän epäröiden avannut oven, Lilli oli vain mulkaisuut ja vähän heilauttanut jalkaa niin ihminen sulkee äkkiä oven ja hakee vaikka kokeneemman hoitajan paikalle. Lilli ei kuulemma ollut kauheassa suosiossa juuri tämän pelottelun takia. Se oli keksinyt tosi mukavan tavan häätää kaikki sen karsinasta ja saannut vähän liikaa valtaa :D Välillä tälläkin hetkellä huomaa, että pienten tai vähän arkojen ihmisten ollessa sen kanssa sillä on tapana alkaa pelotella ja luistaa näin hommista. Siksi kaikki asiat mitä sen kanssa tekee pitäisi tehdä tarkasti ja ei antaa tilaisuutta hevoselle pomotella ja uhitella.

 Joskus Lilliä taluttaessa teen pari pysähdystä ja katson, että poni on kuulolla En kuitenkaan tee mitään suunniteltua tehtävää vaan aina välissä sopivissa tilanteissa teen pienen kontrolliharjoituksen. Lilli on myös kova ns. kävelemään läpi, eli vaikka karsinassa harjatessa se saattaa vähän kävellä ja pyöriä eikä väistä yhtään ihmistä. Kun se kävelee voimalla kohti automaattisesti tulee reagtio, että sitä pitää väistää. Niin ei kuitenkaan tulisi tehdä, koska silloinkin antaa itse Lillille tilaa ja väistää hevosta joka luulee olevansa "johtaja". Kaikissa tilanteissa tämä sama asia pitää ottaa huomioon, että ei väistä ja itse siirry hevosen tieltä vaan hevosen pitäisi osata varoa ihmistä. Helposti, jos antaa aina vaan periksi hevonen pääsee johtoon ja voi käydä pahasti ison eläimen varomattomuuden vuoksi. Hevosten ollessa keskenäänkin esim. tarhassa, eihän kukaan alempiarvoinen kävele johtaja hevosta päin ja odota reagtiota, että johtaja väistää. Lilli ainakin tekee hyvin selväksi Voitolle niiden ollessa kahdestaan, että sitä väistetään ja varotaan. Voitolla ei ole mitään valtaa ja halua mennä uhittelemaan Lilliä joka jo henkisellä tasolla ja pienillä eleillä kertoo olevansa johtaja Voiton seurassa.


Pelkkä voima ei siis riitä vaan pitää olla topakka ja vahva tilanteen hallitsija. Pitää olla tarkka kaikesta ja opettaa hevoselle selvät toiminnat ja ohjeet miten pitää toimia missäkin tilanteessa. Tarkkaa on myös osata lukea hevosen eleitä ja tomia niiden mukaan, ettei isokokinen itse ajatteleva eläin pääse niskan päälle, koska sillon tiedossa on hankaluuksia :D Jos itselläni olisi joku nuori virkeä ori, en ikinä pärjäisi sen kanssa. En osaa olla ainakaan näin Lillin kanssa tarpeeksi selvä johtaja ja hevosten kielellä ns. johtaa laumaa. Lilli on liian hellyyttävä, niin sitä ei vaan pysty komentamaan liikaa :D

Tietenkin minulla asia voi olla aika erillainen kun monella muulla ihmisellä jotka käyvät harvemmin hoitamassa ja ratsimassa heppoja esim. ratssatuskoulussa. Olen tekemisissä hevosten kanssa ihan joka päivä monta kertaa ja kaikki ruokinnat ja sisälle hakemiset ovat oma asiansa, juuri silloin huomaa kuinka tärkeää on, että kaikki sujuu helposti ja vaarattomasti. Tunnen omat hepat sen verran hyvin, että niiden jokaisen oikun ja villityksen tietää ennalta. Varmasti ne jotka käyvät ratsastuskoulussa ovat paljon vähemmän ja harvemmin samojen heppojen kanssa tekemisissä ja eivät tule niin tutuiksi hevosillekkaan.



Hevosille jossain suurilla talleilla tehdään rutiinin omaisesti kaikkien ihmisten kanssa  varusteiden laitot ja ratsastukset. Tämä helpottaa tietenkin hevosten sopeutumista eri ihmisten kanssa, vaikka kaikille ei olisikaan selvää miten toimia ja saada hevonen kuulolle ja noudattamaan omia käskyjä. Ne tietävät itse asiat ja osaavat toimia sen mukaan. Tämän ratsikoulu asian huomaa niin selvästi Lillin ja Voiton välillä. Voitto on aina ollut kilpaheppa, jonka ei ole tarvinnut itse ajatella mitään, senkun tottelee taitavia ratsastajia ja tekee kaiken heidän selvillä ohjeilla. Lilli puolestaan osaa soveltaa joka tilanteeseen uuden ratkaisun ja ajattelee omilla aivoillaan. Lilli on ollut jonkin aikaa Suomeen tultuaan ratsastuskoulussa ja sen kyllä huomaa sen kaikista ajatuksista ja tekemisistä. Voittoa on käsitelty koko ajan tarkasti ja ilman mitään epäselvyyksiä eli sen ei tarvitse kun kuunnella neuvoja, kun taas Lilli on ihan itse oppinut ajattelemaan esim. aloittelevien taitamattomien ratsastajien puolesta :D Voitto tekee ihan kaiken ja pyrkii toteuttamaan varsinkin ratsastaessa kuuliaisesti ihmisen toiveet ja Lilli menee kaikista mieluiten oman maun mukaan ja haluaa päästä kaikista tilanteista helpoimmalla tavalla. Tästä huomaa mielestäni eron miten hevosen käsittely vaikuttaa koko sen käytökseen monen vuodenkin päästä! Lilli käyttä omia aivoja ja Voitto kuuntelee vain ihmistä.


Tästä nyt tuli aika laajasti käsittelevä, mutta toivotaan, että joku jaksoi lukea ja on samaa mieltä. Ottakaa myös huomioon, että tämä on vain oma mielipiteeni ja tälläisistäkin asioista voi olla tuhatta eri mieltä ja ajatusta.  En yleensäkkään innostu kirjoittamaan juuri tälläisistä asioista, koska yleensä ne johtavat vain väittelyyn ja turhan voimakkaaseen kommentointiin.

 Kertokaa nyt kuitenkin oma mielipiteenne ja mitä tykkäsitte? :)


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

390. Videopostaus eiliseltä

Noniin! Nyt tämä lupaamani eilinen videoostaus. Toivottavsti tykkäätte vaikka tämä on vähän normallia pitempi..



389. Päivän kuulumiset

Moikka :) Tulin just äsken tallista ja Tiia lähti Voiton kanssa kisoihin, joten Lilli jäi yksin kotiin. Se on kyllä taas tosi hienosti ja nytkin vaan seisoskelee tarhassa ihan tyytyväisenä ilman Voittoa. Ratsastin aika kevyesti kentällä ja siivoiltiin isin kanssa karsinat ja sitten tultiin sisälle syömään. Kohta pitää käydä heittämässä Lillille päiväheinät ja vaihtamassa kuiva paksumpi loimi.
 

Letitin ponin hännän ajankuluksi :D


Tämä on aina niin edustava kuvakulma, kunnon valas..




Ratsin kentällä jotain 20 minuuttia ihan rennosti. Lilli oli aika jäykkä taas kaulasta muta muuten ihan eteenpäin menevä ja iloinen. pitää vaan ahkerasti joka päivä taivutella ja jumapata niin kyllä se siitä pikkuhiljaa vertyy :)


Ja selässä oli pakko ottaa muutama kuva ja riskeerata sen verran puhelinta. Ikinä ei voi tietää millon Lilli päättää säikähtää ja sillon kumminkin minun tuurilla olen ottamassa jotain kuvia...


Lillistä ei huomannut muuta eroa normi käytökseen, vaan että se oli paljon tarkkaavaisempi mitä normaalisti Voiton kanssa.


Suoraan ratsastuksesta jätin Lillin ulos ja siellä se nyt vieläkin nököttää ihan rauhassa :D


Tällä hetkellä Tiian koneella on tulossa minun videopostaus, enää noin tunti jäljellä ja se on ladannut aamusta asti joten kyllä se vielä kohta valmistuu ja saan julkaistua sen tännekkin.


Juuri parhaillani olen syömässä oma tekmiä kanahampurilaisia ja amerikkalaisia pannareita kinuskilla. Tällä kertaa tälläinen lyhyempi pikapostaus päivän kuulumisia ja videopostauksen julkaisen illemmasta kunhan kaikki on ehtinyt tämän lukea...



lauantai 26. lokakuuta 2013

388. Joko opetus on tehonnut tai onni oli matkassa...

Tiia ja Voitto oli pari päivää sitten valmennuksessa vähän kauempana, joten minä jäin Lillin kanssa kotiin. Käytiin viihdyttämässä Lilliä metsässä kävelyllä ja Sini räpsi pari kuvaa, joten saan nyt tehtyä pikku postausta tästäkin.


Jos Lilli jää yksin talliin se menee tosi hermostuneeksi ja alkaa rampata ja huutaa kaverin perään. Tässä alla myös lisäksi video millainen Lilli on pahimmillaan yksin ollessa.



Kun mentiin kävelemään niin olin sen verran varovainen Lillin kanssa ilman Voittoa, että päätin ottaa liinan jolla olisi turvallisempi taluttaa. Jos Lilli lähtee vetämään jonnekkin suuntaan niin siinä on enemmän varaa pysyä perässä ja saada tilanne hallintaan. Minulla ja Sinillä oli myös taskut täynnä sokeria niin Lilli sai palkkioksi ihan reippaasti sokeria sillä riessulla :D Käveltiin kokonaisuudessa joku reilu 4 kilometriä ja osa matkaa tiellä ja osa metsässä. Meillä ei oikein mene mitään kivoja maastolenkkejä tai polkuja, joten mentiin ihan extreaminä umpimetsässä. Lilli on tosi varovainen jaloista ja tekee erittäin hyvää päästä välillä vähän tasapainottelemaan ja asettelemaan sen jalkoja muuallakin kun tasasella tiellä tai kentällä.


Tie oli aika jäässä ja luminen joten meillä oli vasara mukana jolla saatiin naputettua kovimmatkin tilsat pois. Lilli taitaa oikeasti tajuta että se helpottaa kävelyä kun jalka nostetaan ja hakataan paakut pois. Se melkein alkoi itse nostella jalkoja kun kaivoin vasaraa esille ja sini piti sitä paikallaan.



Lillillä on paha eroahdistus muihin heppoihin ja varsinkin Voittoon. Se saa ihan kohatuksen jos Voitto viedään pois. Tuona päivänä se kuitenkin yllätti meidät kaikki koska lenkin jälkeen se oli sopivan väsynyt, niin sain idean laittaa sen tarhaan syömään heinät loppuun. Jotenkin vaan tuli tunne että voisi kokeilla tuollaista, se oli niin tyytyväinen kävelyn jälkeen ja innoissaan jäämässä ulos hyvään ilmaan. Ihme ja kumma se tyytyikin vain syömään tarhassa ja ei yhtään tuntunut stressaavan. Mentiin vahtimaan Sinin kanssa sisältä sitä, ja ei huomannut muuta eroa käytökseen ilman ja Voiton kanssa, kun että se tarkkaili tosi paljon tietä ja muutenkin ympäristöä. Jätin sille suojat varmuuden vuoksi jalkaan, koska jos se olisi sattunutalkamaan juoksemaan ja panikoimaan niin jaloille olisi ollut edes vähän turvaa.


Lilli kuitenkin pärjäsi hyvin ihan loppuun asti ja ei edes ollut mitenkään erikoisen yllättynyt kun Voitto tuli kopilla takaisin kotiin parin tunnin päästä. Mietittiinkin että joko Lilli alkaa oppia, tai sitten saatiin huijattua sitä jotenkin sopivasti että se ei edes tajunnut koko Voiton puuttumista. Saa nähdä miten käy ensikerralla kun kokeillaan samaa...

Eilen menin Lillillä väähn puomeja ja se oli kyllä innoissaan! Siitäkin tulossa postausta. Tässä kuussa katselin noita vanhoja postauksia niin olen ollut ihan erityisen reipas postaamaan muihin kuukausiin verrattuna. Kohta tuleekin 400 postausta täyteen!

Onko teillä omia kokemuksia tälläisistä "eroahdistus" poneista? Miten olette itse opettaneet hevosia olemaan yksin ilman ainaista kaveria mukana suojana ja turvana? :D

torstai 24. lokakuuta 2013

387. Vanhoja kuvia -ratsastuskouluajat

Moi :) Löysin meidän toiselta pöytäkoneelta ihania vanhoja ratsastuskoulu kuvia ja päätin tehdä näistä jonkinlaisen postauksen myös tänne teille. Nyt kun katsoo kuvia ne ovat ihan järkyttäviä ja huonolaatuisia pokkarilla otettuja. Sillon kun oteltiin kuvia oltiin ihan innoissaan ja nyt kun vertaa kunnon uudella järkkärillä otettuihin kuviin nämä ovat puhelimen tasoisia. Tästä huomaa että kyllä elektroniikka ja kamert kehittyy. Nuo pokkarit millä kuvat on otettu oli ihan uudet ja hienot vielä sillon.

Ollaan käyty Tiian kanssa parissa eri ridakoulussa ja ne ajat on kyllä vielä selvästi mielessä. Aloitettiin ratsastus Peikkometsässä ja olin silloin noin 6 vuotias. Peikkis on vieläkin olemassa ja minun yksi parhaista kulukavereista käykin siellä ridaamassa, olisi kiva käydä katsomassa miltä meno näyttää nyt 9 vuotta vanhemmin silmin.

Peikkometsästä taidettiin siirtyä Vehmasmäkeen jossa samassa oli talli ja joku eläintarha/puisto. Vehmasmäki oli ihan huippu paikka ja siellä pääsi oikeasti tekemään kaikkea itse. Monesti ridakouluissa pienille ratsastajille hepat laitetaan valmiiksi kuntoon eikä itse pääse tuskin edes kavioita putsaamaan. Meillä ei onneksi ollut niin! Nyt tähän hetkeen asti koko Vehmasmäessä olo aika ja tekemiset on auttanut omien heppojen niin käsittelyn kun ongelmienkin kanssa. Opittiin koko ajan uutta ja päästiin tekemään ja kokemaan hienoja juttuja mitä normaalisti suurissa ratsastuskouluissa ei pääse tekemään.


Demsi poni jolla aloitettiin ratsastus. Demsi oli jääräpäinen ja vekkuli poni ja muistan vieläkin ensimmäiset kerrat kun aloitettiin sillä ratsastamaan. Ponilla oli tapana heittäytyä maahan piehtaroimaan ihan kesken kaiken ja eihän siinä sitten muuta mahtanut kun hypätä kyydistä. Sillä oli oikein tyylikäs tapa luistaa hommista ja parhaimmilla kerroilla muistaakseni se meni maahan yli 6 kertaa yhden tunnin aikana. Se oli kuitenkin huippu kivaa ja oppipa käsittelemään ja ratsastamaan kunnolla heti tuon ikäisenä, hepat ei tehnyt kaikkea valmiiksi vaan itse piti kantapään kautta oppia kaikki :D

Minttu oli vielä siihen aikaan melkein aina meillä tallilla mukana



Muistelen että vuosien ajan kun käytiin Vehmasmäessä minun lemppariheppa vaihteli vähän joka viikko. Nyt mieleen on jäännyt Ants jaVinterpoli. Tykkäsin kuitenkin vaihdella heppaa ja mennä vuorotellen vähän kaikilla.


Talli oli siisti ja uudistetut tilat oli tosi hienot. Äitikin ratsasti meidän kanssa vielä siihen aikaan ja parhaimmat hetket oli yleensä myös tallikavereiden kanssa äidin tunnin aikana tallissa puuhaillessa ja isompien tallityttöjen kanssa olemisessa.


Sillon vielä tallivaattet ei ollut mitään tärkeitä, meillä oli Espanjasta ostettuja ratsimerkki vaatteita joista osa on edelleen tallessa. Nuo punaiset housut oli sillon niin outo asia kaikille, mutta nyt parin vuoden sisällä Suomikin on päässyt mukaan ratsastusmuotiin ja punaiset housut ovat tyylikkäät.

Käytiin muistaakseni kerran viikossa tunnilla ja hypättiin ihan kohtuullisen usein, joka tietenkin oli tosi kivaa. Sillon jo hyppääminen oli tosi hauskaa vaikka mentiinkin ihan pieniä ja vasta opeteltiin perus juttuja.






Tässä on niin hauska hyppykuva, vaikka laatu onkin surkea :D Ainakin tasapaino kehittyi hyppiessä ja sätkiessä tuolla kyydissä




Vehmasmäestä siirryttiin joksikin aikaa Savisaareen. Se oli vähän erillainen talli Vehmasmäen jälkeen. Siellä ei saannut niinkään osallistua heppojen hoitoon ja hoitajat laitteli enimmäkseen pikkuiselle hepat kuntoon ja valmiiksi ennen tuntia. Kuitenkin Saviskassa oli kivoja heppoja ja hyvät tunnit. Siellä viihdyttiin jonkin aikaa ja lemppari ponini oli Fari (alla olevissa kuvissa). Meillä oli kyllä vähän huono ryhmä, ja tunnit oli niin täynnä että ei päästy vaihtamaan ryhmää :D

 

Lillihän löydettiin sitten Savisaaresta yksityisomistajilta kun oltiin eka pari vuotta hoideltu ja ratsittu naapurin omaa Lilja suokkia. En valitettavsti yhtään muista mutta uskon että oltiin varmasti nähty Lilli jos illon kun ratsittiin Savisaaressa. Liljakin oli aivan ihana ja se asusteli silloin vielä Keskimäen yksityistallilla aika lähellä meitä. Lilja opetti meille paljon oman hevosen pidosta!

Tässä oli nyt lyhyesti minun ratssatuskoulu historia ja kuvia :D Toivottavasti tykkäsitte!