torstai 31. tammikuuta 2013

226. Vanhojen muistelua

Nyt tuli jonkinlainen inspiraatio saada tehdä postaus tänne blogiin. Kumminkaan minulla ei ollut mitään kunnon kuvia tai aiheita joten päätinpä tehdä tällaisen vanhojen aikojen muistelu postauksen :D Keräilin kuvia vanhoista postauksista ja lisäilin niitä tähän tekstin lisäksi.


Aloitetaan vuodesta 2011 kun perustin tämän blogin. Tiia oli jo pitänyt silloin jonkin aikaa yhteistä blogia molemmille hepoille, ja päätin sitten irrottaa Lillin siitä ja tehdä ihan oman blogin. Muistan että alussa oli pieniä hankaluuksia oppia kaikkiin näihin bloggaamiseen saloihin mutta nyt en voi edes miettiä elämää ilman tätä blogia.

Syksyllä 2011 kun aloitin blogin Lilli oli aika kehnossa kunnossa, sen jalat reistaili ja jouduttiin käydä pari kertaa klinikalla kuvauttamassa ja tutkimassa sitä.  Koko loppuvuosi menikin ponin paranteluun ja yllättäviin epäpuhtauksiin, eikä taidettu oikein edes päästä treenaamaan ja hyppäämään. Menin pari kertaa meidän kaverin entisellä hevosella Rallin-Reetalla jotta pääsin vähän mukaan Ellun koulutreeneihin ja ratsastamaan muutakin kun hölkyttelyä Lillillä kotikentällä.

Talvella 2011 ennen vuoden vaihdetta poni alkoi olla taas paremmassa kunnossa mutta ei oltu vieläkään saatu selville mikä aiheutti yllättäviä käänteitä ja miten ne saisi pois. Talvi tuntui tosi rankalle kun sai olla koko ajan huolissaan Lillistä ja se oli ensimmäinen talvi oman hevosen ja tallin kanssa. Hommia tallissa tuntui riittävän ikuisesti ja koulun käynti tuntui raskaalta hevosten ohella. Tämä oli ensimmäinen talvi kun Lilli oli kokonaan minun vastuulla ja hoidossa, kun Tiialle ostettiin Voitto. Lilliä ratsastettiin jo lähes normaalisti mutta ei hyppäystä tai raskaita kouluvalkkuja joten hommaa riitti jokaiselle illalle...


Keväällä 2012 Lilli alkoi olla jo normi kunnossa oltiin saatu sille lihasta ja massaa takasin ja päästiin vihdoin hyppimään ja jopa pikku kisoihin pikku hiljaa. Alku keväänä minun ranne murtui mutta se ei onneksi hidastanut menoa kun pariksi viikoksi. Poni oli tosi hyvässä kunnossa ja hieno, ne pääsi laitsalle nauttimaan keväästä ja ensimmäisitä kesäisistä auringon säteistä. Käytiin pareissa kesä kisoissa ihan menestyksellisesti ja poni oli tosi hyvä.


Kesällä 2012 poni oli alussa vieläkin hyvässä kunnossa ja käytiin taas pareissa kisoissa ja valmentauduttiin normisti. Käytiin alue-valmennuksissa kunnes taas alkoi tulla takapakkia, poni kieltäytyi hyppäämästä valmennuksissa isoja ja se oli ensimmäinen merkki ongelmista. Hyvien kuukausien kevään ja kesän jälkeen ponin jalat taas kipeytyi loppu kesää kohti. piti lopettaa valmennukset ja kaikki, käytiin taas klinikalla pari kertaa piikittämässä ja kuvaamassa mutta kukaan ei oikein ollut vielä selvittänyt mikä voisi olla vialla ja miksi. Päätettiin lopulta jättää ponia vähän kevyemmälle, jättää alue-valkut ja isot esteet pois. Lilli oli loppukesän levähdys ja parantelu lomalla. Se nautti ulkona ja uusi kengitys sekä ruokinta auttoivat sitä.

Syksyllä 2012 kun oltiin siirrytty kesästä syksyyn poni oli edelleen aika kevyessä ja helpotetutta käytössä.Käytiin lopulta Suomen parhaassa jalka eläinlääkäriksi erikoistuneen lääkärin luona ja sieltä saatiin parhaimmat neuvot ja ohjeet.  En hypännyt isoja ja muutenkin käytiin valkuissa vähän kevyempään tahtiin. Olin tosi tarkka ponin hoidon ja käytön kanssa, vahdin sen jokaista liikettä ja näin sain oikealla käytöllä hyviä tuloksia. Super tehokas nivel aine (jota se syö tälläkin hetkellä) auttoi asiaa sekä Lillille suunniteltu alkulämmittely,  jalkojen hoito ja melkein päivittäinen kylmäys. Päästiin sitten loppu syksystä hyppimään Rosan valkkuihin. Poni oli ihan innoissaan päästessään hyppäämään pitkästä aikaa ihan kunnon valmennuksiin. Kaikki meni hyvin ja vihdoin syksy vaihtui talveksi!


Nyt ollaan kai sitten menossa Talvessa 2012 paitsi nyt on jo kyllä talvi 2013 :D Poni on edelleen super hyvässä kunnossa, jalka ongelmista ei ole enää tietoakaan ja kaikki on mennyt loistavasti. Oltaisiin päästy hyppimään normisti, mutta näin talvisin kelit on rajoittanut treeniä. Mutta kyllä se tästä taas jatkuu kun  Voittokin tulee kuntoon niin päästään pikku hiljaa hyppelemään. Lillille vain tälläinne estetauko on tehnyt hyvää niin psyykkisesti kun fyysisestikkin :D  Tällä hetkellä käydään enimmäkseen kouluvalkuissa ja kohta pitää alkaa katsella aikoja estevalkuillekkin. Ollaan menty vähän kavaletteja ja puomeja koulu tunneilla jotta sitten ei tule liian isoa harppausta suoraan esteille. Lilli pysyy näin hyvässä kunnossa tarkalla huollolla ja hoidolla, pidänkin sitä kun kukkaa kämmenellä ja olen välillä vähän liian ylisuojelevainen ja huolehtivainen. Onneksi kohta tulee kevät ja tämä pimeys loppuu! kesällä kun maa sulaa niin päästään taas hyppimään omalle kentälle ja ehkä me taas uskaltaudutaan muutamiin kisoihin :)

Meillä niinkun melkein kaikilla hevosen omistjilla joku hevosista on aina kipeänä, onneksi Voitto on taas kunnossa ja Lillikin on ollut nyt hyvänä niin kauan! Tähän pätee kyllä sanonta että Hevoseton ois huoleton. Jos itsellä ei ole kokemusta hevosten tai eläinten sairastelusta tai ongelmista se on oikeasti raskasta ja stressaavaa joka vaikuttaa koko elämään. Toivotaan että kaikki hevoset pysyy terveinä ja ei aiheuta huolta omistajilleen!


keskiviikko 30. tammikuuta 2013

225. UUUsi ulkoasu

Nyt on kyllä blogi ottanut sellaisen harppauksen kohti kevättä että voi jo melkein tuntea auringon ja kirkkaat värit. Vaihdoin siis ulkoasun vähän keväisempään ja uuteen kun vanha oli niin synkkä. Tein ja väsäsin tätä kyseistä banneria kaksi tuntia, hioin värejä ja muokkasin kuvia :D Huomenna olisi ruotsin koe ja pitää vielä tämänkin lisäksi ehtiä päntätä siihen mutta oli pakko saada tehdä tämä loppuun... 

Lillillä on tänään vapaapäivä koska täällä on niin tuulista ja huono sää ettei oikein huvita edes ratsia. Eilen menin ponilla aika kevyesti ja rennosti joten tänään on hyvä pitää vielä vapaapäivä ennen lauantain valkkua :)

Mutta nyt on pakko lähteä syömään, lukemaan kokeisiin ja sitten iltatalliin. Postauksia tulossa lisää kunhan saadaan materiaalia ja aiheita. Mitäs pidätte nyt tästä nykyisestä ulkoaususta ja onko liian kesäinen? 

tiistai 29. tammikuuta 2013

224. Myday video

Moikka :) Teen nyt ensimmäistä kertaa kunnollista Myday videota tänne blogiin. Video on eiliseltä kun Lillillä oli vapaapäivä ja aloitin sen vasta koulusta tultua ja kuvasin koko loppuillan. Laatu saattaa olla vähän huono, kun kaikki materiaalit videoitu puhelimella. Toivottavsti saatte omasta näkökulmastani tehdystä videosta kokonaisen käsityksen ja tykkäätte tästä, jotta minulla on jatkossakin innostusta alkaa kuvaamaan näitä lisää :D


perjantai 25. tammikuuta 2013

223. Videota ratsastuksesta :)

Moikka :) Nyt sain vihdoin ladattua ja muokattua ihan peruspätkän minun ratssatuksesta :) Video taitaa olla pari päivää vanha kun ratsin Lillin kevyesti ilman satulaa kentällä.. Älkää välittäkö likaisesta ponista ja ylivalottuneesta videosta mutta oli pakko saada jotain materiaalia blogiin...




torstai 24. tammikuuta 2013

Näin se tapahtui -nilkan murtuminen

Koko illan tapahtumat on vähän sumun peitossa, mutta käytiin ratsastamassa illalla, pimeässä aika myöhään maastossa. Ajateltiin tehdä se perus lenkki eli tienpäähän ja takasin, ratsastus oli sujunut ihan normaalisti ja kaikki meni hyvin. En muista mitä Tiialle selitin kun käveltiin pitkin ohjin, mutta kumminkin meillä oli ollut hyvä ja hauska maasto. Ajateltiin että kohta pääsee sisälle ja pakkaamaan kun oltiin lähdössä ylihuomenna meidän kavereille Vekille ja Lokille Espooseen. Seuraavana päivänä oli myös liikuntaluokalle haku ja pitkään harjoittelemani osuudet ja näytöt oli opeteltu täydellisesti, kumminkin kaikki toiveet murskautu parissa tunnissa ja sain perua kaiken urheilun ja tapahtumat seuraavilta kuukausilta.

Käveltiin siis ihan rauhassa ja hevoset oli tosi rentoja, Lilli käveli pari metriä edellä ja juteltiin Tiian kanssa jotain, yhtäkkiä hevoset vaan säikäht. Voitto taempaa lähti ekana ja sekunnissa se oli Lillin vierellä. Ne ehti laukata ehkä 10-20 metriä ja aloin valumaan taaksepäin Lillin selässä. Muistan vaan että hevoset laukkasi ihan vierekkäin, huusin Tiialle jotain että kohta tipahtaa ja sitten kovasta vauhista valuin suoraan hevosten jalkoihin. Tunsin joka paikassa kovia potkuja, pyörin hevosten jaloissa aika kauan, se hetki tuntu tosi pitkältä ja muistan edelleen kun kaikki pimeni ja kuulin vaan laukkaavien hevosten äänen ja kun Tiia tippu parin kymmenen metrin päästä tien reunaan. Hevoset jatko matkaa tallille ja Voitto olikin kaatunut kerran kyljelleen matkalla. Onnkesi ne juoksi suoraan tallille jossa Sini oli leikkimässä lumikasassa ja huomasi että nyt oli joku vialla kun hevoset laukkaa pihaan ilman meitä ihan paniikissa ja hikisinä. En tiedä mitä sitten tapahtu tallin päässä mutta sini kai kävi hälyttämässä äidin paikalle, se heitti hevoset talliin ja otti kaikki varusteet pois. 

Makasin maassa kyljellään ja muistan vaan kuinka olin ihan pikkukerällä ja joka paikkaan koski. Se hetki on jäännyt edelleen mieleen kun eilinen. Nousin, olin ihan shokissa ja sekasin mitä tapahtu, kaikkialla oli  hiljasta ja pimeää näin juuri ja juuri eteeni, otsalamppu kypärässä oli sammunut ja olin ihan lumen peitossa. Yritin nousta mutta kun astuin oikealle jalalle se petti alta, kipu oli vihlovaa ja tunsin oikein kuinka luuta vihloija särki. Sitä tunnetta on hanakala kuvata jos ei ole ikinä murtanut kunnolla mitään paikkaa. Kaaduin takas maahan ja huusin paniikissa Tiiaa.

 En ole ihan varma mitä sen jälkeen tapahtui. Kunnes seuraava muistikuva on kun Tiia soitti äitille, ja kertoi hetken keskustelun jälkeen että meidän pappa, parin kilsan päästä oli hälytetty hakemaan meidät tieltä sillä välin kun äiti laitto hevosia pois. Joku myös antoi puhelimesta neuvoa että minut pitää saada rauhoittumaan ja nostamaan jälkä ylös, ottamaan kenkä pois ja laittamaan lunta sen päälle. Konttasin ja raahauduin Tiian luo joka oli saannut pohkeeseen myös haavan, kuitenkaan se ei ollut paha vaan pinei hokin reikä joka sillä hetkellä ei ollut iso ongelma. Nostin jalan ylös lumipenkan päälle ja aloin kasata siihen lunta, nilkka oli ihan tulessa ja en ollut ikinä ennen tuntenut niin kovaa ja sietämätöntä kipua. makasin maassa hetken jalka ylhäällä kunnes Pappa ajokin jo autolla risteykseen, pari kysymystä onko kaikki muuten kunnossa ja minut nostettiin autoon. Meidän kotiin oli pari sataa metriä matkaa joten matka meni ihan hetkessä. Äiti oli jo pihassa juuri tulossa meitä vastaan ja arvioitiin tilanne nopeasti, minulle annettiin lääkettä ja haettiin sisältä tarvittavat tavarat sairaalaan lähtöä varten. Matka sairaalaan oli pitkä ja tuskanen, jalka oli niin kipeä että olin shokissa, minulla ei ollut kylmä mutta tärisin kumminkin ja olin aika sekasin enkä muistanut sillä hetkellä paljoa tapahtumista.

Sairaalassa minua odotettiin pyörätuolin kanssa, nostettiin autosta tuoliin ja vietiin suoraan päivystys osastolle. Muistan kuinka noloa ja kauheaa oli ajaa pyörätuolilla ja kuinka ihmiset tuijotti :D Kyllä ne ihan syystäkin katto kun ulkoa tuotiin ihan räjähtänyt ja hevoselle haiseva tyttö, jolla ei ollut kenkiä ja vaatteet oli märät ja lumessa. Minut laitettiin sellaiselle liikkuvalle sängylle makaamaan, jossain ihme huoneistossa joka oli jaettu verhoilla. Muutkin hätä tapaus potilaat oli siinä huoneessa. Lääkäreitä vilisi joka puolella kaikki kävi katsomassa jalkaa ja antamassa oman arvion. Siihen oli laitettu kylmää ja pyyhe päälle. Minulla oli peitto päällä ja lääkärit alko kysellä tapahtumista ja varmistella ettei mikään muu paikka ollut saannut kovaa iskua. Eniten kaikki oli huolissaan päästä johon kyllä osu aika monta kavioniskua mutta onneksi kypärä oli päässä niinkuin aina! Vihdoin aloin rauhoittumaan ja käsittämään tilannetta, kaikki alko selvitä ja tuntui että pahin alkaa olla takanapäin...

Aluksi lääkärit epäili että nilkka oli kokonaan pois paikoiltaan. Siinä parissa tunnissa nilkka oli turvonnut ihan palloksi ja se näytti ihan luonnottomalta ja hassulta. Harmittaa ettei kukaan ottanut siitä kuvaa jotta muutkin voisi nähdä sen. Muuten tunnuin olevan ihan kunnossa, paria naarmua ja mustelmaa lukuunottamatta.  Päästiin vihdoin röngteniin ja jalka kuvattiin edestä ja sivulta, sitten vain odottamaan tuloksia ja lääkäriä joka antaa lausunnon. Nilkassa oli sitten kehräsluun murtuma, eli se pattiluu joka on nilkan sisäpuolella oli murtunut puoliksi leveys suunnassa. Näin kuvat ja lääkäri kerto vähän jatkosta ja mitä siitä seuraa. Onneksi vielä ei tarvinut lähteä leikattavaksi ja murtuma oli hyvälaatuinen, siinä ei ollut säröjä vaan se oli yksi siisti halkeama...

Nilkka vietiin kipsattavaksi ja sain päälle vihdoin lämpimät ja kuivat sairaalahousut 8jotka on edelleen minulla yöhousina). Olin ihan jäässä maattuani monta tuntia märissä vaatteissa sängyssä. Kipsi tuntui alussa järkyttävän ahistavalta ja kiristävältä. Sain käsisauvat ja kun pääsin vihdoin könkkäämään sairaalan käytävälle se oli jotain aika järkyttävää. Kädet ja ranteet oli ihan kipeät jo parin askeleen jälkeen. Vasen jalkakin joutu aika koville kun piti hyppiä sen avulla. Opin tekniikan kumminkin heti ja joidenkin keskustelujen ja asioiden hoidon jälkeen päästiin vihdoin aamuyöstä kotiin. Olin ihan poikki ja jalkaan sattui vieläkin kauheasti. Kipsi ahisti kun en saannut taitettua nilkkaa ollenkaan ja juuri ja juuri heilutettua vaan varpaita. Pääsin kotiin, söin ihan vähän, pesin hampaat ja kaaduin omaan sänkyyn. Yöllä en saannut unta, makasin vaan selällään silmät auki ja tuijotin kattoa, jalkaa särki koko ajan, sitä kuumotti ja kiristi kipsin sisällä. Seuraavna aamuna herätessä mieleen jäi kun avasin silmät ja yhtäkkiä muistin mitä oli tapahtunut ja näin jalan tyynykasan päällä, käsisauvat sängyn laidalla ja kipulääkkeet sängyn vieressä...



En mennyt pariin päivään kouluun ja makasin kotona sängyssä tai sohvalla, jalkaa oli pakko pitää koko ajan syndämmen yläpuolella. Kun pari kertaa könkkäsin kepeillä paikasta toiseen ja jos jalka oli hetken alaspäin sitä alkoi vihloa, kuumottaa ja nilkkaan kerääntyä kauheasti painetta. Kipsi oli ihan hyvä ja turvotus alko pikkuhiljaa hellittää joten enää se ei ollut ihan niin kiristäväkään. Kävin varovasti koulussa joka oli aika tylsää, istuin välitunnit yksin luokassa jalka toisella tuolilla ja kuolin tylsyyteen. Ainoa hyvä asia oli, että kaikki palvo ja palveli minua. Minun ei tarvinu tehä mitään ja kaikki hoidettiin puolestani, istuin tai makasin näinä kuutena viikkona varmaan 90% ajasta. Olin väsynyt kovista lääkityksistä johtuen, minulle oli oma taksi joka vei ihan koulun ovelta kodin ovelle, makasin vaan päivät sohvalla tein läksy, katsoin televisiota ja pidin jalkaa ylhäällä...

Kipsi oli yhteensä kai sen kuusi viikkoa ja liikuntakieltoa kesti seuraavat kymmenen viikkoa. Käytiin sairaalassa kuvaamassa ja tarkastuttamassa että luun paranemisessa kaikki on hyvin. Onneksi se sitten luutui lopulta hyvin, vaikka lähellä oli paha kasvulinja jonka vuoksi nilkka olisi voitu joutua leikata. Kipsiä vaihdettiin vielä kahdesti ja lopussa sainkin aika hienon uuden testikipsin jonka kanssa pystyi käydä huoletta suihkussa ja sen sai kastella. Uusi kipsi kyllä helpotti elämää paljon ja kutina kipsin sisällä loppui.

Kipsi otettiin lopulta pois reilun kuuden viikon jälkeen. Sitä ennen olin saannut alkaa varata jalalle painoa hitaasti va´an avulla kilo kerrallaan. Jalka oli ihan järkyttävän näkönen kun kipsi poistettiin. Nilkka oli ohut, koko jalasta ja pohkeesta oli tullut ihan luurankomainne, se oli yhtä ohut kun käsivarsi. Kun ensimmäisen kerran menin kipsimestarin käskystä pesemään jalan en saannut edes taivutettua nilkkaa vaivoin kun sentin alas ja ylös. Sivuille jalka ei liikkunut lainkaan ja se oli muutenkin arka. Iho oli ihan hilseilevää ja kuivaa. Kun kipsi poistettiin sain alkaa kävellä ilman keppejä mutta olo oli niin hutera että otin kyllä kepit ihan suosiolla matkaan :D En osaa kuvata miltä edes tuntui eka kerran kävellä sillä jalalla, se oli pelottavaa ja hassua, en saannut yhtään liikutettua nilkkaa ja se ei ottanut vastaan ollenkaan painoa jonka laskin sen päälle. Kumminkin parissa viikossa pystyin jo vaivoin kävelemään vieläkin vähän könkäten. 

Loppujen lopuksi palautumiseen meni vuosi. Mutta vieläkään jalka ei ole ihan virheetön, ratsastaessa huomaan että en saa oikean jalan kantapäätä yhtä alas kun vasemman, se jäi ikuisesti vähän jäykemmäksi kun toinen nilkka. Monien fysioterapeutilla käytien jälkeen opin taas kävelemään uudestaan ja pystyin alkaa juoksemaan ja hölkkäämään normaalimmin. Jalka alko saada lihaksia ja parantua. Vaikka jalan takia en päässyt liikkaluokalle niin olen ihan onnellinen nykyisessä koulussanikin. Huomaan liikuntatunneilla edelleen välillä  varovani oikeaa nilkkaa ja laskeudun hypyistä jotenkin automaattisesti terveelle jalalle.

Jostain syystä siltä ajalta kun minulla oli kipsi ja kepit, tallessa ei ole yhtään kuvaa. Ehkä sillon kuvien otto oli pienin ongelma, mutta olisi kyllä ollut näin jälkeenpäin kiva niitäkin katsella!

tiistai 22. tammikuuta 2013

221. Maastoilua

Moikka :) Toissapäivänä käytiin raskaan valkun jälkeen tekemässä perinteiset palautumis maastoilut. Lilli rakastaa maastoilua ja rennosti hölkyttelyä. Tiia tuli kuvaamaan ja saatiinkin taas aika paljon kuvia vaikka maastossa kaikki kuvat on aika samantyyppisiä. Menin ilman satulaa vaikka jokakerta kahden vuoden jälkeenkin jännitää vähän lähteä pomppimaan tuonne tielle :D Lilli oli reipas ja annoin sen mennä aika omaa tahtia. 






















Kuvia oli aika paljon ja samanlaisia mutta en vaan osannut karsia paria parasta :D Eilen hevosilla oli vapaapäivä joten siitä ei ole tulossa postausta, mutta katsotaan josko tänään ehdittäisiin illasta kuvata meidän molempien ratsastukset.


sunnuntai 20. tammikuuta 2013

220. Ellun puomi-kavaletti valkku

Moikka! Oltiin eilen illalla vielä Ellun valkussa ja tehtiin pitkästä aikaa vähän puomi kavaletti jumppaa. Poni on ollu nyt pakkasten jälkeen vähän kankea joten jalkojen nostelu tuli ihan hyvään kohtaan. Saatiin nyt vaan aika lyhyt video noista puomi jutuista kun akku oli loppumassa. Sitten lisäksi reissusta pari kuvaa kun käytettiin hikiset ja väsyneet hepat solariumissa :)

 
Lilli oli ulkona aamun. Siivottiin karsinat ja sitten otettiin hepat sisälle ja alettiin laittaa kamoja päälle. Meinas käydä väähn huonosti kun Lillillä oli kavioissa pienet tilsat ja sitten vein sen hoitokarsinaan jossa oli maassa kumimatto. Lillin jalat lähti liukumaan joka suuntaan mutta onneksi sain sen lopulta pienen panikoinnin jälkeen betoni lattialle ja otettua tilsat pois turvallisesti :D
 
 
Ajettiin Korholaan ja keli oli tosi huono niin päätettiin mennä laittamaan hevosille loput varusteet talliin. Lilli saikin parkkeerata solariumin alle siksi aikaa kun laitoin satulan,ohjat ja vaihdoin loimet :)
 
 
 
Lähdettiin kävelemään maneesiin jossa edellinen ryhmä oli juuri lopettanut. Verkkasin ja sitten aloitettiinkin jo itse valmennus. Viime valkussa Lilli oli tosi tahmea liikkumaan ja väsynyt mutta nyt oli jo ravissa parempi tahti ja ehkä pikku kavaletit vähän innosti sitä. Korotetut ravipuomit tuotti ongelmia meille molemmille mutta kyllä niistäkin selvittiin. Lilli olisi kyllä ennemmin toivonut hyppäämistä kun tuollaista puomi prässiä :D

Ja videossa pieni virhe! Alussa pitäisi lukea 2013 eikä 2012



Jalat kipeytyi tai ennemminkin polvet kun mentiin estesatulalla niin polville tuli enemmän painetta ja vielä kylmä ilma pahensi kipua. Nuo minun saappaat alkaa olla ihan liian lyhyet niin kun varmaan huomaatte. Mennään nyt heti arkena katsomaan löytyisikö täältä Kuopiosta sopivia saappaita vai pitääkö lähteä hakemaan kauempaa...

 
Valkun jälkeen Voitto meni ensin solariumiin ja Lilli odotti naruissa hoitopaikalla sen aikaa. Se oli kaulasta ja päästä ihan hikinen joten tuli tarpeeseen solariumissa käyttö, koska tuollaisena märkänä karvapallona olisi ollut aika inhottava alkaa kuljettaa ponia kotiin.
 
 
Ja höyry vaan nousee loimen läpi, tuo Eskadronin fleece on kyllä tosi laadukas kun se siirtää kosteuden ja hien nopeasti pois ja kuivaa hevosen. Sitten alhaalla kuva pinkistä ponista kuivattelemassa solariumissa :D
 
 
Kun hevoset oli kuivattu laitettiin loimet ja kuljetussuojat jalkaan ja lähdettiin ajelemaan kotiin päin. Alempi kuva meidän kärryn valvontakamerasta joka helpottaa kuljettamista. Kun kamera on päällä niin on jotenkin turvallinen oli kun voi koko ajan vahtia ettei ne ala riehumaan mitään
 

Mitä mieltä olitte postauksesta ja ehdottakaa toki millaisia postauksia toivoisitte tulevan nyt lähiaikoina? :)



keskiviikko 16. tammikuuta 2013

218. Kuvapostaus

Moikka :) Nyt olisi pitkästä aikaa kuvapostauksen vuoro. Otettiin Tiian kanssa yks päivä aika paljonkin kuvia hepoista tarhoissa ja ennen ratsastamaan lähtöä. Mutta valitettavasti itse ratsastuksesta ei voitu ottaa yhtään kuvaa.

Lilli on ollut viimepäivinä väähn runsaalla ruualla sen liikutukseen nähden joten energiaa riittää tarhassakin Voiton kiusaamisen ja leikkimiseen :D
 

Kenttä oli pari päivää sitten vielä ihan surkeassa kunnossa joten isi aurasi sen. Nyt se onkin jo super hyvä ja pääsee ratsimaan pohjasta huolehtimatta vapaasti
Lilli kattoo keittiön ikkunasta kun laitettiin iltaruuat valmiiksi turpoamaan ja se kuuli kippojen kolistelun...









Naisellisesti jalat vierekkäin :D






Tuli aika kivoja kuvia vaikkakin vähän sinisiä kelin takia!


Ja ainainen pakkomielle ravistaa kun saa suitset päähän...


Siinäpä oli ne kuvat, mitäs piditte ja lähipäivinä tulossa ratsi postausta jos ehdittäisiin kuvata tässä joku ilta :)